DadPodin ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa esiintyy ehdoton neljän lapsen isä, jolla on kaksi aikuista lasta edellisestä suhteestaan ja kaksi alakoululaista vaimonsa Virpi Sarasvuon kanssa.

“Meillä ei ole ikinä neuvoteltu nukkumaanmenosta.”

Sarasvuo tähdentää, että perheessa vanhemmat tulevat ensin. Lapset ovat seuraus vanhempien rakkaudesta.

“Lasten varsinainen koti on vanhempien parisuhde”, Sarasvuo sanoo.

Valta on vanhemmilla, eikä Sarasvuo neuvottele asemastaan. Tiukalta kuulostava kuri tekee Sarasvuon mukaan lapsista rauhallisia ja kodista turvallisen paikan kasvaa ja kokeilla. Epäonnistuakin.

Niklas Thesslundin haastattelemalla André Wickströmillä on kaksi lasta ja iltatähti tulossa. Ammatikseen ajattelevalla ja juttuja kertovalla Wickströmillä on teräviä huomioita perheestä, toisinaan hauskoja, toisinaan vain tosia.

”Kummallistahan isyydessä on se, että jossain vaiheessa sä huomaat, et jumalauta, mähän kuulostan ihan mun faijalta. Mähän lupasin, et mä en ikinä kuulosta omalta faijalta”, Wickström sanoo.

Wickström sanoo, että lasten saaminen on myös lähentänyt häntä ja vanhempiaan.

”Oon saanut paljon paremman suhteen mun vanhempiin sen jälkeen kun sain lapsia.”

Myös menestysvuosien tahti on rauhoittunut ja suosittu koomikko on muuttunut aiempaa herkemmäksi tultuaan isäksi.

”Yks asia, jonka mä oon huomannu, on, et mun on paljon helpompi itkeä sen jälkeen kun sai lapsia. Herkistyy paljon helpommin.”

Kauppisen mielestä isän ja valmentajan roolien erillään pitäminen on olennaista.

”On tosi tärkeetä, että ei ole kotona valmentaja”, Kauppinen sanoo.

”Me ollaan oltu jossain kovissa peleissä ja turnauksissa ja mä muistan monia tilanteita, että oon sanonu illan viimeiseksi, että mä oon sun isä. Sä riität mulle tasan sellaisena kuin sä olet.”

Vanhempien rooli lapsen harrastamisessa on tärkeä, mutta Kauppisen mielestä liiallinen puuttuminen harrastukseen voi aiheuttaa lapselle paineita. Harrastuksen on saatava olla lapsen oma juttu. Sellainen oli aikoinaan myös amerikkalainen jalkapallo Kauppiselle, joka pelasi lajia Suomen ylimmällä sarjatasolla.

”Mä olen ihan hirveen kilpailullinen ihminen”, Kauppinen sanoo.

DadPodissa Suosalo kuitenkin muistuttaa, että arjen pyörittäminen ei ole mikään yhden miehen show.

“Nyt pitää ymmärtää, että mä olen kaikki illat pois. Jos lähdetään kuvailemaan Virpin arkea, siihen kuuluu kaikki muu. Tää aamiainen on pikku homma, mutta mä saan sen kuulostamaan isommalta hommalta kuin se onkaan. Virpi on vienyt kaikki kolme lasta konservatorioon räntäsateessa, väsyineitä nälkäisiä lapsia koululun jälkeen ja yrittänyt saada heitä motivoitumaan viulun tai sellon tai pianon tai minkä tahansa instrumentin soitosta, loka-marraskuun räntäsateissa. Ja sitten vielä illalla kokeisiin luku, läksyjen teko.”

Suosalo sanoo, että osaltaan hänen viihtymistä lasten kanssa auttaa myös hänen ammattinsa, se lapsenusko, jolla näyttelijän on käsikirjoitukseen uskottava. Tosin Martti Suosalo tuli hyvin lasten kanssa toimeen jo ennen varsinaista näyttelijänuraansa ollessaan nuorena päiväkodissa töissä.

“Sisäleikeissä mun lempileikki oli sellainen, kun on näitä Brion puupalikoita. Niitä oli kauhee säkki, iso kasa. Mä rupesin rakentamaan kaupunkeja niistä, mut sit mua aina ärsytti, kun joku tuli hajottamaan sen. Sit mä sanoin lapsille todella tiukkaan sävyyn, et teillä on omat leikit, mulla on omat leikit. Te ette tuu tähän, tää on mun kaupunki.” 

Täydellisesti ei isyys ainakaan mennyt. Sinkkonen kertoo Niklas Thesslundille esimerkin kovatahtoisesta tyttärestään, joka saattoi raivoissaan tulla niin hikiseksi, että kolmevuotias jouduttiin kuivaamaan hiustenkuivaajalla ennen nukkumaanmenoa.

Jari Sinkkosen isä teki itsemurhan, kun  Sinkkonen oli 16-vuotias. Parivuotiaana  Sinkkonen joutui viikoiksi sairaalaan kauas äidistään, kun hänellä epäiltiin  leukemiaa. Varhainen erokokemus oli yksi syy, miksi Sinkkonen kiinnostui ihmismielestä.

"Menin monta viikkoa äidin luo kysymään, että miksi sinä jätit minut?"

Psykiatrin mukaan maailma on muuttunut käsittämättömän nopeasti. Esimerkiksi nettiporno aiheuttaa ongelmia.

”On yläasteelle sisäänpääsyvaatimus, että tietää ilmaisten pornosivujen osoitteet”, kertoi eräskin nuori poika vastaanotolla.

Westö erosi lastensa äidistä kun toinen pojista oli aikuisuuden kynnyksellä ja toinen jo aikuinen. 

“Ei ollut lasten äidillä aina helppoa, kun on ollut siinä kaks teini-ikäistä ja kolmas joka tuittuilee hänkin”, Westö pohtii Niklas Thesslundin haastattelussa.

Nyt kirjailija elää uusperheessä nuoremman naisen kanssa, vaikkakin eri osoitteissa.

Itseään isänä Kjell Westö kuvaa näin: "Lepsu yleisasenne, jonka keskeyttää täysin käsittämättömät raivonpuuskat"

Sukupolviromaaneja kirjoittavan kirjailijan mielestä ennen ei ollut paremmin.

"Ennen vanhaan vain lapset pyysivät anteeksi. Modernissa vanhemmuudessa yksi hienoimmista piirteistä on, että myös vanhempi voi pyytää anteeksi, jos tajuaa mokanneensa."

Miten ehdottomuus onnistuu perhe-elämässä ja pelkääkö Stranius isänmurhaa eli sitä, jos lapsi kääntyy isänsä ideologiaa vastaan? "Mitä jos se haluaa sekaruokaa?", pohtii kahden lapsen isä Niklas Thesslundin haastattelussa.

“Olen pysytellyt elossa lähinnä lasteni tähden, mutta nyt pimeys kuiskailee senkin olleen turhaa. Ehkä lastenkin olisi parempi ilman näin surkeaa isää”, Hyvönen puhuu Marika Lehdon kirjoittamassa kirjassa.

Mutta siitäkin selvittiin. Mikä sai Hyvösen nousemaan kuoleman porteilta ja miksi kiekkoilija ei kestä, jos joku rajoittaa, oli se valmentaja tai vaimo?

Hyvönen oli mielestään parikymppisenä aivan liian nuori itsenäistymään — ja isäksi. Tavalliset asiat tuntuivat tylsiltä, kun jännitys toistui illasta toiseen.

“En ollut valmis yksinäiseen aikuisen elämään. Olin vielä lapsi.”

Podcastin isäntänä on Image-lehden päätoimittaja Niklas Thesslund.

Jaksossa paljastuu myös, miksi Juha Itkonen ei pidä sanasta "ruuhkavuosi" tai ilmaisusta "lapsiperheen arki".

"Mulla on sellainen mörkö siellä post-it-lapulla kuin romaani."

Podcastin isäntänä on Image-lehden päätoimittaja Niklas Thesslund.

Käydään läpi Niemisen elämän käänteitä ja kriisejä ja ihmetellään, kuinka mäkihyppääjä, yrittäjä, asuntomyyjä ja monien muiden ammattien mies jaksaa aina vain hymyillä ja innostua uusista asioista.

"Pitääkö siinä puuhassa olla mäkihyppääjän rohkeus?"